Rahat eivät ole kaikki kaikessa

Selailin äskettäin Oriveden Opiston opiskelijoiden eri vuosina tekemiä lehtiä. Jotenkin tuli mieleeni oma toimintani lukioaikana Viitasaarella. Ehkä siihen vaikutti tuo riemuylioppilaan merkkipaalu, jota tänä vuonna ei varsinaisesti juhlittu.

Se oma toiminta sieltä 1960-luvun lopulta tuli mieleen suunnilleen yhtä lailla ilman mielikuvitusta tehdystä lehtien taitosta kuin itsekin teinikunnan lehteä tehdessäni sain aikaiseksi. Mutta pääasia kai tuolloin oli, että teinikunnan lehti meni postin kautta jokaiseen viitasaarelaiseen kotiin.

Vuoden 1993 Oriveden Opiston lehdessä oli mielenkiintoinen juttu, jonka otsikko oli ’Narun pää ei löydy saksilla’. Kirjoitus lähti liikkeelle siitä, että ensin on lähdettävä alusta. Ja että jälkiä jättäen on alku. Jos alun jälkeen työn loppu tuo uteliaalle kymmenen uutta haastetta, on hän enemmän oikeassa kuin se, joka vain katkaisee narun ja väittää löytäneensä sen todellisen pään.

Näen Kampuksen enemmänkin positiivisena esimerkkinä siitä, mitä tyhjästäkin voidaan saada aikaiseksi. Kampuksen ja sen toiminnan merkitys on Orivedelle paljon muuta kuin talousasia. Yleisemminkin toiminnassa on nähtävä kokonaisuudet.

Rajoitteet ovat ihmisessä itsessään

Miksi tämä ajattelutapa minuun kolahti? Ennen kaikkea siksi, että ainoa raja ihmisessä menee hänessä itsessään. Hänen rohkeudessaan aloittaa joka kerta alusta. Lopun jälkeenkin, niin kuin tuossa jutussa sanottiin.

Näin toimien emme aseta itsellemme, toisillemme tai ympäristöllemme keinotekoisia rajoja ja rajoituksia. Näin toimien voimme todeta, että mikään ei ole mahdotonta, jollemme itse tee siitä sellaista.

Auttamatta ajatukset menevät orivesiläiseen tapaan toimia. Menneisyys ja historia ovat sinänsä tarpeellisia ja niistä pitää voida oppia. Mutta niihin ei pidä lukkiutua. Niiden ei pidä antaa rajoitteita. On katsottava tulevaisuuteen. Mikään siellä ei ole mahdotonta.

Tietenkin on niin, että vanhan talonpoikaissanonnan mukaan härillä kyntäjä puhuu häristä. Nykyisyyteen sovellettuna se kai olisi valmetilla tai teeren jussilla kyntävän puhetta Valmetista tai John Deerestä. Ainakin koneet ovat koko ajan suurempia, miten lienee puheiden kanssa.

Orivedellä on viime vuosina tapahtunut paljon positiivista kuntalaisten kuulemisessa.

Kuuntelemista tarvitaan lisää

Sanontaa noudattaen minäkin puhun siitä, missä paljolti olen mukana. Tällä kertaa puhun Oriveden Kampuksesta. En kuitenkaan lähde sen toiminnan sisältöjä erittelemään, vaikka niissäkin olisi paljon kerrottavaa.

Näen Kampuksen enemmänkin positiivisena esimerkkinä siitä, mitä tyhjästäkin voidaan saada aikaiseksi. Kampuksen ja sen toiminnan merkitys on Orivedelle paljon muuta kuin talousasia. Yleisemminkin toiminnassa on nähtävä kokonaisuudet.

Taloudellisestihan Kampus lähti tyhjästä – koko kauppahinnan eli yhden euron se toki sai lahjoituksena. Ajatuksellisesti, tulevaisuuden nähden ja siihen luottaen ei kuitenkaan lähdetty tyhjästä. Intoa ja uskallusta riitti suurella joukolla orivesiläisiä. Ja riittää edelleen.

Intoa ja uskallusta tarvitaan koko Oriveden tulevaisuuden näkemiseksi ja hyödyntämiseksi. Ymmärrän kyllä, että painokkaasti puhutaan taloudesta ja kaupungin tyhjästä kassasta. Saksia käyttämällä eli narua leikkaamalla ei kuitenkaan päästä eteenpäin eikä löydetä todellista tavoitteellista narun loppupäätä.

Orivedellä on viime vuosina tapahtunut paljon positiivista kuntalaisten kuulemisessa. Kuuntelemista tarvitaan kuitenkin lisää. Ennen kaikkea tarvitaan avoimia kanavia, joita käyttäen oman elämänsä asiantuntijoiden eli kuntalaisten näkemykset ja kokemukset, ideat ja ajatukset saadaan otettua huomioon yhteisessä toiminnassamme. Huomioon ottaminen voidaan nähdä myös ideoiden hyödyntämisenä.

Reijo Kahelin
vasemmiston valtuustoryhmän pj
kaupunginhallituksen jäsen

Ota yhteyttä:

p. 0500 773 015, reijo.kahelin@orivesi.fi

Luet kaupunginhallituksen ja nuorisovaltuuston blogia, jota kirjoittavat vuorollaan hallituksen ja nuvan jäsenet. Lue muita blogin kirjoituksia täältä. Uusi kirjoitus julkaistaan kuukausittain.

Palaa uutislistaukseen