Palkittu maalaiskahvila-leipomo houkuttaa herkuillaan satamäärin asiakkaita – lähiruoasta kiinnostuneita on valtavasti

Orivesiläinen Unkilan tila tuottaa raaka-aineet oman tilaleipomonsa tarpeisiin.

– Kaikki leivotaan omista viljoista ja gluteenittomatkin tuotteet kotimaisista jauhoista, kertoo Unkilan tilan emäntä Sanna Unkila.

Lähiruoka eettisenä ja terveellisenä vaihtoehtona on kasvattanut viime vuosina suosiotaan ja on noussut matkailun yhdeksi vetovoimatekijäksi. Kotimaanmatkailu ja staycation-lomat suuntautuvat yhä useammin lähiruokaelämysten houkuttelemina maaseudulle.

– Meilläkin sen huomaa, että lähiruoka kiinnostaa ja saa ihmiset liikkeelle, Sanna Unkila sanoo.

Kesäkuussa Pakarissa tarjoillaan ilmaiset kakkukahvit Pirkanmaan Maistuvin maaseutuyritys -palkinnon kunniaksi.

Unkilan tila sijaitsee Siitaman kylän rauhassa. Hyvät kulkuyhteydet sekä valtatie 9:ltä että Orivedentieltä tuovat kesäkahvioon myös tienvarsimainosten opastamia matkailijoita.

Asiakkaat tulevat Pakariin ennen kaikkea herkuttelemaan paikan päälle, mutta tuotteita lähtee myös mukaan kotiinviemisiksi tai mökkituliaisiksi.

– Meillä viihdytään pitkiäkin aikoja. Tällaisiin kahviloihin tullaan ajan kanssa eikä pikakahville. Ja mikäpä täällä on hyvällä kelillä istuskellessa, moni näkee tuttujakin.

Sunnuntaikahvilalle on ollut selvästi tarvetta, koska viikon viimeinen päivä on Pakarissa aina erityisen vilkas.

Palkittua laatua ja monipuolisuutta

Uusia asiakkaita näkee kahvilassa usein, mutta on niitäkin, jotka tulevat paikalle aina kun ovet ovat avoinna. Pakarin valikoima pyritäänkin pitämään sellaisena, että se palvelee sekä uusia että vakiasiakkaita.

– Aina sanon tekeväni vähemmän sortteja, mutta sitten on kuitenkin tiskissä kaikkea mahdollista. Tykkään keksiä uutta, eikä vanhoista suosikeistakaan voi luopua. Ihmiset ovat tottuneet tiettyihin tuotteisiin.

Yhtä asiaa kesäkahviosta ei kuitenkaan saa.

– Kaadan itse kahvin jokaiselle, meillä ei termarikahvia tarjoilla, Unkila toteaa.

Lähiruoasta kiinnostuneiden määrä oli huikea, ja sen jälkeen Pakarin toiminta on paisunut kuin pullataikina.

Kesäkahvion tarjoilut ovat niittäneet mainetta laajemminkin. Kesäkuussa Pakarissa tarjoillaan ilmaiset kakkukahvit Pirkanmaan Maistuvin maaseutuyritys -palkinnon kunniaksi.

– Lämmitti mieltä, että tehty työ sai tunnustusta, ja pieni maalaiskahvila-leipomokin huomioitiin.

Kaiken takana on lähiruoka

Nykyinen tilaleipomo on rakennettu 90-luvulla entisen isäntäparin aikaan, ja tilan sukupolvenvaihdoksen jälkeen Sanna Unkila halusi jatkaa leipomon hyödyntämistä. Ensin hän kiersi REKO-lähiruokarenkaissa leipomusten kanssa, mutta kun Kesäkahvio Pakari avattiin, pääpaino siirtyi sen pyörittämiseen.

Matkailijoidenkin määrä kasvaa joka vuosi. Kauniina kesäpäivänä kahvilaan saattaa löytää satamäärin asiakkaita.

Kun Unkilat aloittivat kahvilatoimintaa, kotipihaan pystytettiin pitkät teltat valtakunnallista Lähiruokapäivää varten. Lähiruoasta kiinnostuneiden määrä oli huikea, ja sen jälkeen Pakarin toiminta on paisunut kuin pullataikina.

Matkailijoidenkin määrä kasvaa joka vuosi. Kauniina kesäpäivänä kahvilaan saattaa löytää satamäärin asiakkaita. Lähiruokapäiviin ja -safareihin Unkilat osallistuvat edelleen.

– Niissä liikkuu paljon lähiruoasta kiinnostuneita, ja silloin ihmiset lähtevät helpommin kauemmaksikin kahville.

Pakarin paluu juurilleen

Idyllisten maisemien lisäksi kahvittelulle antaa tunnelmalliset puitteet vanhan pakarin historia. Rakennus on palvellut aikoinaan piikojen ja renkien asuintilana, ja sota-aikana siellä tehtiin rintamalle leipää. Vuosisadan vaihteeseen asti pakari toimi leipomona, ruisleipien vanhat orretkin ovat yhä näkyvillä.

Hirsiseinät kätkevät monta tarinaa. Sanna Unkila kertoo niitä mielellään asiakkaille. Toisinaan paikalla saattaa olla myös Unkilan vanhempia sukupolvia muistelemassa paikan historiaa. Monet astiat ja huonekalutkin tuovat terveisiä menneisyydestä. Niitä löytyi, kun pakaria siivottiin kahvilakäyttöä varten.

Ensimmäistä kertaa olen yrittäjänäkin. Kaikki on sujunut kuitenkin hienosti.

Usein kävijöitä kiinnostaa paikan historian lisäksi myös se, miten ruoka oikeastaan tuleekaan pöytään. Tilan isäntä, Jussi Unkila, saa usein vastata kysymyksiin maanviljelystä, ja joskus asiakkaat pääsevät tuotankoneisiinkin tutustumaan.

– Ihmiset haluavat kuulla, miten pellolla kasvava vilja päätyy leivonnaiseksi kahvilan vitriiniin.

Usein myös ihmetellään, kuinka olen kaiken itse leiponut. Ihmiset arvostavat käsintehtyä ja sitä, että lopputuotteiden ja raaka-aineiden alkuperä on selvillä, Sanna Unkila sanoo.

Paljon on hän itsekin oppinut leipomoa ja kesäkahviota pyörittäessään.

– En ole maanviljelystä mitään tiennyt ennen tilalle tuloa, ja ensimmäistä kertaa olen yrittäjänäkin. Kaikki on sujunut kuitenkin hienosti.

---

Teksti: Tiia Vattulainen

Kuvat: Unkilan tila / Sanna Unkila